PalauteArkisto
jEnergia
EtusivuPääkirjoitusValokeilassaLeipää energiastaWattisetHerkut ja spurtitKolumniSarjis

Paketti kotimaista energiaa

Kun Suomi panostaa Bio-Suomeen, se samalla panostaa energia- ja ympäristöteknologian vientivaltteihin sähkössä, lämmössä ja liikenteessä.
Lue lisää

Saarijärven reitillä kohti parempaa vesiehoitoa

Saarijärven reitillä kuohuvat paitsi kosket myös mielialat.
Lue lisää

Mistä näitä kilpa-ajajia ja hävittäjä-ässiä oikein tulee?


Lue lisää

Julkisesti yksityinen?


Lue lisää

Electrical Cocoon - Sähkökotilo


Lue lisää

Lisää: 1 2 3 4 ... 6 »

Jenergia 2 / 2010   Julkaistu: 18.05.2010  Tulosta sivu   Lähetä kaverille

Pekka-Juhani Kuitto

Paketti kotimaista energiaa


Pekka-Juhani Kuitto (61) on toiminut vuodesta 1999 FINBIOn toiminnanjohtajana. Sitä ennen hän työskenteli metsäteollisuuden kehittämistehtävissä Helsingissä ja VTT:n puuryhmän päällikkönä. FINBIO ry on valtakunnallinen bioenergia-alan edistämisjärjestö, jossa on yli 100 jäsenorganisaatiota yrityksistä toimialayhdistyksiin. Kotipaikka on Jyväskylä.

Komissiolta kävi käsky, että myös Suomen pitää hoitaa osansa uusiutuvan energian lisäystalkoista. Vanhasen hallitus kävi neuvotteluja ja tinki tarmokkaasti. Vihdoin tehtiin sopimus. Uusiutuvien osuus on meillä nostettava 28,5:stä 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Määrää on kauhisteltukin: mitä menivät tekemään! Prosenttiluvut kuitenkin hämäävät: pienten prosenttien Iso-Britanniassa ja Saksassa uusiutuvan energian lisäykset ovat suurempia kuin Suomen koko energian käyttö yhteensä – Italiassa ja Ranskassakin melkein. Joten helpolla pääsi bioenergia-Suomi!

Lisää kotimaista uusiutuvaa! Kansanedustajatkin terästäytyivät, kun sähkön hinta aina vaan nousi mitä erilaisimmista syistä ja kansa huokaili bensamittareilla. Eurooppalaisittainkin huolestuttavan korkea 70 %:n tuontienergiariippuvuutemme on saatava putoamaan. Kun puolet energiastamme on yhä fossiilista, jättirahat valuvat ulos bioenergia-Suomesta.

7 000 pysyvää lisätyöpaikkaa, lisäksi välillisiä saman verran teollisuuteen ja yrityssektorille. Niin laskettiin kun panostetaan kotimaisiin biopolttoaineisiin. Myös polttoaine- ja veromarkat jäävät tänne – edistämään yrittäjyyttä ja aluetaloutta joka puolella maata. Päälle vielä metsien hoitoa ja puumarkkinoita edistävät vaikutukset, maaseutualueiden elvytyspiristeet, jätehuollon edistäminen sekä ilmasto- ja ympäristöhyödyt.

Alkoi keinopaketin poliittinen kasaus. Vaikeutta lisäsi kun turvetta ei saatu mukaan ja vesistöjen lisävaljastaminenkin kohtasi vaikeuksia. Myös metsäteollisuus oli vähentänyt tuotantokapasiteettiaan. Ja vaikka metsien runkopuu kasvaa 100 miljoonaa mottia vuodessa ja käyttö painui alle puoleen siitä, alkoi kuuma lobbaus, ettei puuta riitä energiaksi. Ei, vaikka määrässä ei edes ole mukana energiapuuna hyödynnettäviä oksia, latvuksia ja kantoja. Sitten nousivat barrikadeille ydinvoimalobbarit: meille myös! Väliin pakkasi unohtumaan tuo komission edellyttämä uusiutuvien lisäysvelvoite.

Kaiken keskellä kiiti kapellimestarina ministeri Pekkarinen. Energiapakkaus itsessään.  Perustettiin työryhmiä, tehtiin jonossa taustaselvityksiä, asiantuntijoita kokoontui äkkihälytyksillä. Myös virkamiehet saivat unohtaa virka-aikansa. Väliin linjaukset tuntuivat selkiytyvän, kun taas tuli mutkia matkaan. Myös hallituksessa väännettiin tosissaan periaatteista ja eri puolille annetuista lupauksista. Tuli ratkaisujen viikko. Vastuuministerin paineet olivat kovat. Hallitus julkisti uusiutuvan energian kokonaispaketin höystettynä massiivisella ydinvoiman lisäyksellä.

Sähkönkulutuksen ennustetaan kasvavan. Ydinvoiman ohella paketti panostaa puusähkön ja -lämmön merkittävään kasvuun. Puun osalta ihan oikein, sillä sitä riittää taatusti teollisuuden ja energialaitosten käyttöön. Aines- ja energiapuun markkinoille saamista ja logistisia järjestelmiä pitää toki tehostaa. Pienpuun energiakäyttö on erityiskohteena ja hyvä niin. Saadaan nekin hyötykäyttöön kattavammin ja metsät hoidettua. Sahojen sähköntuotantokin sai lopulta ymmärrystä: pien-CHP-tuki kuuluu pakettiin.

Tuulivoima sai lottovoiton. Biokaasu jäi yhä lapsipuolen asemaan. Puhtain polttoaine sähköön, lämpöön ja liikenteeseen, jolla energian lisäksi on ympäristö- ja jätteenkäsittelyhyötyjä. Syöttötariffirajaus on sellainen, että suurtenkin maatilojen mahdollisuudet uhkaavat esitetyssä muodossa jäädä maakunnissa hyödyntämättä. Ei kai se ole tavoite?

Osittainenkin verovähennysoikeus laitteiston pääomaosuudesta kiihdyttäisi uusiutuvaan energiaan siirtymistä kotitalouksissa. Sillä kiinteistöpuoli pätkii pahasti. Uusiutuvien kannustimet puuttuvat paketista. Laajennettu kotitalousvähennys on sinänsä hyvä mutta se ei auta, koska vähennyksen saa vain ulkopuolisen työn osuudelle ja siitäkin vain osan. Myös Suomessa pitää kannustaa pesäeroa öljystä.

Liikenteessä luvataan nostaa bio-osuus jopa 20 prosenttiin. Puudieselistä odotetaan metsäteollisuuden strategista uustuotetta, siihen panostetaan syystäkin lujasti. Myös bioetanolitehtaita luvataan tukea, joilla omavaraistetaan myös valkuaisainerehun lähes 90 %:n tuontia. Mutta miten kotimainen biodiesel nyt ja lähitulevaisuudessa? Sitä verotetaan edelleen  rikillisimmän polttoaineen mukaan, vaikka siinä ei ole rikkiä ollenkaan. Ja paketista saa kuvan että panostetaankin kotimaisia enemmän Kaukoidän palmuöljyyn. Ja biokaasulle VTT esittää VM:lle lisäveroja, siis kilpailutilanteen heikentämistä. Merkillistä. Saas nähdä.

Raamipaketti on kasassa, vaikka sisäisiä säätöjä tarvitaan. Uusiutuvien lisäyksestä on pidettävä kiinni. Epävarmaa kuitenkin on, sitovatko tämän hallituksen esitykset tulevia kansanedustajia budjettipäätöksissä. Komissio sentään valvoo uusiutuvien tavoitteiden toteuttamista.

Kuva: Sami Suni

 
 Kommentoi juttua    Takaisin    Ylös