Luontoelämyksiä entisellä tuotantoalueella
Turvesuosta LINTUVEDEKSI
Suo on ympäristönä monimuotoisen elämän tyyssija. Kun hyödynnetyllä turvesuolla tuotanto loppuu, alkaa uusi vaihe. Puhutaan jälkikäytöstä, jonka tarkoituksena on ottaa alue uuteen käyttöön.
Rastunsuon lintujärvellä on kaksi lintutornia, joista näkee laajalti myös vesistön ulkopuolelle. Paikalla on hyvä seurata myös alueen läpi tapahtuvaa kevät- ja syysmuuttoa. | Suurin osa tyhjiin ammennetuista turvesoista palaa metsätalouden, maatalouden tai peltoenergian tuotannon tarpeisiin. Pieni osa koko maassa vapautuneista alueista – kuitenkin jo yli 500 hehtaaria – on tarkoituksella päätynyt lintuvesiksi ja kosteikoiksi. Luonnonharrastajan kannalta kiinnostavimpia ovat lintujärvet, joita koko maassa on toteutettu kymmenkunta.
Jälkikäytön vaihtoehtoja ovat tavallisesti alueen metsittäminen tai suon pohjan muokkaaminen viljan viljelyyn sopivaksi. Turpeesta on tässä vaiheessa jäljellä tavallisesti enää vain ohut kerros. Metsittämisen ja viljelyn onnistumiseksi täytyy jäljellä olla jonkinlainen kerros muokattavaa pohjaa.
Lintujärvi voi toimia selkeytysaltaana
Lintujärvi tai kosteikko on yhä useammin haluttu jälkikäytön muoto. Kun aluetta suunnitellaan lintujärveksi, täytyy paikan olla vesitettäväksi sopiva. Tarvitaan veden jatkuva saanti, mahdollisimman alhaiset patoamiskustannukset ja muutenkin sijainniltaan ja ympäröivältä luonnoltaan sellainen alue, jonne voi olettaa lintujen asettuvan.
Yläpuolisen ojaston kautta voidaan altaaseen johtaa jatkuva vesivirta. Toiseen päähän tarvitaan helposti toteutettava säännöstelypato. Kevään tulvavedet ja kesän kuiva kausi olisi voitava hallita. Omalta osaltaan lintujärvikin voi auttaa vesien puhdistumista toimimalla selkeytysaltaana, jonka pohjalle veden mukana kulkeutuva hieno turveaines voi kerääntyä.
Rastunsuon turvetuotantoalue sijaitsee Keski-Suomen rajan tuntumassa Rautalammilla, runsasjärvisen alueen keskellä. Vapo Oy:n turvetuotanto alkoi suolla vuonna 1969 ja päättyi 1990-luvun alussa. Lintujärvi perustettiin vuonna 1993. Järven pinta-ala on noin 15 ha, joskin se on kuluneiden vuosien aikana kasvanut luonnolliseen tapaan hieman umpeen. Järven suurin syvyys on alle 150 cm, joten sopivaa pohjaa on sekä laulujoutsenten että sorsalintujenkin ravinnon hakuun.
Lintuja on alueella seurattu jo ennen lintujärven perustamista. Hanke käynnistyi Vapon palveluksessa olleen Kauko Siikströmin ideasta. Hänen pitkäaikaiset muistiinpanonsa alueen linnustosta olivat pohjana lintujärven tulevien siivekkäiden vierailijoiden ja vakioasukkien lajilistalle.
 |
 |
|
Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy paitsi lintujen muuttoina, myös maiseman muuttumisena, mikä tuo oman kauniin lisänsä alueen viehätykseen. |
Etenkin muuttoaikoina tavataan runsaasti mielenkiintoisia lintulajeja. Muuttajista vaikuttavin lintujen ryhmä ovat eri hanhilajit, jotka keväin ja syksyin suurin laumoin lepäilevät ja tankkaavat alueella. Toisen ryhmän muodostavat erilaiset kahlaajat, kuten viklot, suokukot, töyhtöhyypät ja sirrit.
Pesiviä lajeja ovat kalalokit, naurulokit, pikkulokit sekä erilaiset sorsalinnut, kuten tavit, haapanat, jouhisorsat ja joutsenet. Kurkikin kuuluu alueen lajistoon. Pikkulinnuista lauleskelevat mm. paju- ja peltosirkut ja viereisten viljelysalueiden kiurut. Tepsuttelijoista löytyvät västäräkit ja keltavästäräkit.
Lintujärveltä suojaa syksyn haulisateilla
Lintujärven ympäri kulkevan ympäristöpolun varrella on rasteja, joissa kerrotaan alueen monenlaisista eliöistä: linnuista, sammakoista, kasveista jne. Leveäosmankäämi alkaa vähitellen vallata alaa lintujärvelle. | Rastunsuon lintujärvelle on rakennettu kaksi lintutornia. Niistä avautuu muuten alavalla paikalla mainio yläperspektiivin näkymä järvelle. Pohjois-Savon lintutieteellinen yhdistys Kuikka hoitaa havainnointia ja paikan ylläpitoa. Tavalliset luonnosta kiinnostuneet ihmiset käyvät alueella katsomassa lintuja etenkin kevään muuttoaikana.
Lintujärven kasvillisuus rehottaa ja siksi näkyvyyden ja sopivien pesäpaikkojen ylläpitämiseksi joudutaan välillä raivaamaan pensaikkoa ja puustoa. Lintujärvellä myös rengastetaan lintuja. Metsästys on kielletty, ja lintujärvi toimiikin suojapaikkana loppukesän haulisateilla. Lähellä sijaitseva Tervalampi sen sijaan on linnustusaluetta.
Lintujärven ympäri kiertää ympäristöpolku. Sen varrella on rasteja, joissa kuvataan alueen lintujen ja muiden eläinten lisäksi kasveja. Polku kulkee lintutornien kautta ja vierailija voi välillä nousta torniin katselemaan laajempia maisemia. Polku on monin paikoin pensaikkojen suojassa, joten kulkijat eivät pesimäaikanakaan häiritse vakioasukkeja.
Rastunsuon lintujärven historia alkaa vuoden 1995 paikkeilla, kun vettä alettiin padota 15 ha:n altaaseen ja ympäristö oli vielä ilman puita ja pensaita.
Autiosta pohjasta uudelleen soistumiseen
Kasvisto lintujärvellä muuttuu koko ajan. Aluksi karulla suopohjalla on niukasti lajeja, mutta hyvin nopeasti paikalle ilmestyvät mm. mykerökukkaiset rusokit. Vuosien kuluessa uudet lajit, kuten sarat, kortteet, osmankäämi ja vehka, valtaavat alaa. Kasvillisuus monipuolistuu ja alkaa ajan myötä muistuttaa luonnonmukaisen lintujärven kasvillisuutta. Monipuolinen kasvillisuus tekee mahdolliseksi erilaisten hyönteisten menestymisen. Se taas on ehto hyönteissyöjälintujen toimeentulolle.
Kalaa ja sitä ylläpitävää ravintoketjun alkupään planktonia, kuten leviä ja vesikirppuja, kulkeutuu vähitellen järveen, jos siinä on luontainen tulevan ja poistuvan puron yhteys naapurivesiin. Lintujärvellä tavanomaisia kalalajeja ovat ruutanat, särjet, ahvenet ja hauet. Oman lisänsä tuovat kalatiirat, jotka pudottelevat vahingossa muualta sieppaamiaan pikkukaloja lintujärveen. Vähitellen kalasto monipuolistuu ja kasvaa. Rastunsuon lintujärvellä käy nykyään kalasääskikin silloin tällöin sieppaamassa kalan.
Kun lintujärvi perustetaan, järven pohja on alkuun lähes autio, ja pohjaeläimistö puuttuu kokonaan. Vähitellen se kuitenkin leviää paikalle ja monipuolistuu vuosien kuluessa.
Lintujärven laajentaminen on monen lintuharrastajan toiveena. | Rastunsuon lintujärvi voi nykyisin hyvin ja sen luonto rikastuu edelleen. Ympäristöpolkua kävelevän mieleen tuskin tulee, että paikalla ovat aikoinaan möyrineet turpeennostokoneet, jyrsimet, keräimet ja kääntimet. Lintujärven kehittyminen antaa hyvän pohjan linnuille suotuisan alueen laajentamiselle, mistä alueen luontoharrastajat kovasti haaveilevat.
Lintujärvillä kasvillisuus valtaa pinta-alaa vapaalta vedeltä, ja ajan kuluessa soistuminen alkaa rannoilta ja saarekkeilta. Kierto jatkuu, ja vähitellen pitkän ajan kuluessa paikka muuttuu uudelleen suoksi. Näin käy vääjäämättä, ellei kehitystä keskeytetä kaivamalla ja avaamalla.
Turvetuotantomaakunta Keski-Suomeenkin on tarkoitus perustaa eräille entisille tuotantoalueille lintujärviä. Yksi kiinnostavimmista kohteista on Leivonmäen Haapasuon tuotantoalue, josta ympäristöviranomaiset ja Vapo ovat kaavailleet lintuvettä. Se tulisi aikanaan mainiosti monipuolistamaan viereisen Leivonmäen kansallispuiston luontoa. Lintujärviä saataneen poistuville tuotantoalueille myös Pylkönmäelle ja Pihtiputaalle.
Teksti: Ismo Nuuja & Risto Palokangas
Kuvat: Ismo Nuuja | 
