Risukasa paikallistalouden päivänpaisteena

Maamme uusiutuvan energian käyttötavoitteita vauhdittavat nyt valtiovallan kepit ja porkkanat: veropiiskaa fossiilisten suitsimiseen ja tukea biopohjaisten vetoavuksi. Tahtotila on voimakas. Se, että toteutus viime kädessä on budjettirahoituksen varassa, nakertaa hivenen luottamusta ratkaisujen pitkäjänteisyyteen – kansanvaltaanhan sisältyy aina mahdollisuus poliittisen linjan muutoksesta.

Uusiutuvien energiamuotojen tukipaketin tarjoama kiriapu auttaa varmasti uusiutuvien tavoitteiden saavuttamisessa, mutta energian hintaa paketti ei laske. Kotimaisilla polttoaineilla korvataan tuontienergiaa ja -polttoaineita. Hiilen ja kaasun haittaveron nostaminen vuonna 2011 muuttaa polttoaineiden kysynnän suhteita. Hiiltä käyttävät laitokset lisännevät puun ja muiden biopolttoaineiden käyttöä tekniikan ja logistiikan sallimissa rajoissa.

Mikäli turvetta joskus rasittaa hiilen kaltainen vero, kasvattaa se edelleen puupolttoaineen suosiota. Silloin myös metsäteollisuuden puunostajat kohtaavat yhä tiukempaa kilpailua raaka-aineesta, kun palstateillä parveilee sekä energiapuun hankkijoita että biodieselin valmistajia. Poltto- ja raaka-ainepelissä bio on kaikissa tapauksissa voittaja, mutta turpeellakin säilyy roolinsa: se toimii uusiutuvien lisäyksen kotimaisena takuumiehenä, sillä siedettävän hintaista puuta ei riitä kaikkeen.

Vaikka valtio tukee energiapuuksi kelpaavan pienpuun keräämistä, ei energian raaka-ainetta saa tukikohteista yhtään halvemmalla kuin ennenkään. Kemera-tyyppisellä tuella energiapuun saantia vauhditetaan, mutta tuki kohdentuu hoitorästikohteisiin. Jos haketustukea ei jaeta "ainespuun" energiakäyttöä varten, kokoluokaksi rajautuu pienpuu. Tässä luokassa korjuun tuottavuus on perinteisesti heikointa. Tukipaketti siis nostanee polttoaineiden hintaa kysyntää kasvattamalla. Yksinkertaistaen meidän on aika totutella ajatukseen, että uusiutuviin energiantuotantomuotoihin perustuva ja sitä kautta puhtaampi energia on aikaisempaa kalliimpaa tuottaa.

Polttoainekustannuksiin vaikuttavissa ohjauspäätöksissä valtakunnallisesti elintärkeä kysymys on kaukolämmön kilpailukyky. Energiateollisuus ry:n mukaan kaukolämmön rakenteisiin – laitoksiin, verkostoihin ja laitteisiin – on Suomessa sidottu noin 7 miljardin euron omaisuusmassa, jonka elinkaari on suunniteltava pikemminkin vuosikymmenten kuin vuosien suunnitteluhorisontilla. Kaukolämmitys takaa suhteellisen varman ja tasaisen tuotantokuorman. Tuon kuorman mukana saadaan pienin lisäpanostuksin tuotetuksi myös sähköä. Yhteistuotannossahan energia syntyy 30 % pienemmällä polttoaine- ja päästömäärällä kuin sähkön ja lämmön erillistuotannossa.

Tuotantolaitoksiin mahdollisesti tarvittavat muutokset bion polton lisääntyessä olisi järkevintä tehdä vuosihuoltojen yhteydessä muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Biopolttoaineiden tarjonnan kehittyminen uudella tasolla ottanee myös tuon saman ajan. Nämä yhdessä mahdollistavat biopohjaisen yhteistuotantoenergian määrän kasvattamisen. Tässä ei ole yksin kyse kaukolämmittäjien oikeudesta mahdollisimman vakaaseen hintakehitykseen, vaan myös uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön saatavuudesta.

Jyväskylän Energian kaukolämmityksestä vastaavan henkilöstön mukana yhtiön polttoainehankinta tekee hartiavoimin töitä, jotta kaukolämmön hintataso saadaan pidetyksi vakaana. Toimitusrinkiin valitaan luotettavia kumppaneita, joiden tehtävä on polttoaineen toimittamisen lisäksi koko hankintaketjun tehostaminen. Näin luodaan pohja yhteiselle menestymiselle ja sitä kautta myös pitkäaikaisille myönteisille vaikutuksille paikalliseen talouteen.

Tuomo Kantola
toimitusjohtaja