Paintball – urheilua vai ei?

paintballPaintballista eli värikuulasodasta voidaan olla montaa eri mieltä. Monen mielestä kyseessä on varsin hauska ja adrenaliinipitoinen laji, jota on kiva harrastaa niin sisällä kuin ulkonakin. Monelle lajin harrastajalle on tärkeintä kuitenkin yhdessä tekeminen ja se, että tästäkin lajista saa sen oman adrenaliinipiikin jota niin monet havittelevat.

Jos paintball ei ole sinulle tuttu laji, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lajia, on se sen verran mukaansatempaavaa. Olemme työpaikan kanssa ilmoittautuneet jo useampana vuonna firmaliigaan, joka kokoaa Etelä-Suomen alueelta parhaat joukkueet pelaamaan viikonloppuisin sarjapisteistä. Tietenkin tämä on hauskaa pelaamista eikä välttämättä ihan ryppyotsaisinta sellaista ja kaikilla meillä on ollut aina todella hauskaa. Kyseinen turnausmuoto koostuu viikonloppuisi pelattavista osakilpailuista, joissa on vaihtelevasti otteluita, 6-8 kappaletta. Kisat alkavat usein perjantaisin ja jatkuvat lauantaina. Ja joskus matseja on vielä sunnuntainkin puolella.

Ajanvietettä parhaimmillaan

Ihan mitään merkittävää menestystä ei joukkueellemme ole ainakaan toistaiseksi tullut, mutta hauskaa on ollut ja joukkuehenki meillä on kaveriporukassa todella mahtava. Ja kun olemme vielä työporukka niin mikäpä siinä, porukka hitsaantuu todella loistavasti yhteen ja meillä on kaikilla yhteinen harrastus. Joidenkin kanssa tulee tietty vietettyä myös vapaa-aikaa viikollakin, joten joskus samoja naamoja näkee melkoisen usein. Mutta eihän se haittaa kun kemiat toimivat ja kaikilla on samoja intressejä eli saada voimaa ja virtaa harrastuksista ja tietenkin ennen kaikkea niitä upeita kokemuksia ja adrenaliiniryöppyjä

Ehdottomasti Paintball on kuitenkin urheilua sillä yllä siinä kaikki aistit ja voimat otetaan käyttöön. Kunnolla on oma tekijänsä ja myös pääkopan pitää toimia. Eihän kukaan halua vapaaehtoisesti ottaa paintball kuulasta osumaa, se kuitenkin jonkun verran kirpaisee. Mutta jos epäilet että Paintball ei olisi urheilulaji, niin käy kokeilemassa. Saatat vaihtaa mieltäsi aika nopeasti.

Formula 1 – huh mitä meininkiä!

Olen aina ollut formula 1 fani ja olen päässyt seuraamaan myös muutamaa osakilpailua paikan päällä. Ne ovatkin olleet huimia kokemuksia ja näistä olen pitänyt todella paljon. Ensimmäinen kisani paikan päällä oli Unkarin kisa Hungaroringillä ja toinen puolestaan sitten Monacossa kuuluisalla katuradalla.

Viime keväänä matkustimme työpaikan kanssa Barcelonaan ihan työmatkalle neuvottelemaan työasioissa ja tiesin että meille oli järjestetty jotain ohjelmaa välipäivälle. Epäilin tuon olevan jotain espanjalaisuuteen liittyvää ja otin toki omat urheilukengät mukaan. Yllätys olikin melkoinen kun meille ilmoitettiin aamulla että nyt lähdemme moottoriradalle. Olimme kaikki innoissamme, olimmehan puhuneet karting-autoista ja ajamisesta jo pidemmän aikaa. Ja nyt siihen tulisi mahdollisuus. Mutta mitä vielä! Emme päässeetkään ajamaan karting-autoa, vaan meille tarjoutui mahdollisuus kokeilla ihan oikeaa Formula 1 autoa!

Williamsin nopea formula

Kyseessä oli muutaman vuoden vanha Williamsin oikea F1-auto, joka tarjosikin melkoiset kyydit! Kyseessä ei ollut ihan aito F1-auto, vaan kaksipaikkainen F1 –auto, jota ensin ajoi Ferrarin entinen testikuljettaja Marc Gene. Pääsimme Marcin kyytiin kaikki vuorotellen ja voi sitä G-voimien määrää. Ihan uskomaton kokemus. Pääsimme sitten kokeilemaan ajamista niin että Marc oli meidän kyydissä ja kyllä täytyy sanoa että on siinä laji. Marcin ajamaan kierrosaikaan ei ollut mitään mahdollisuuksia, ei sitten millään. Kyllä ammattilaiset ovat ammattilaisia, vaikka on sitä muutama kerta tullut rattia käännettyä ja autoa ajettua. En tiedä montako kierrosta olisi vaadittu että oltaisiin päästy edes 15 sekunnin päähän Genen ajasta. Todella hauska kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan ja voi sitä adrenaliinin määrää!

Tämä oli iloinen yllätys työnantajamme puolesta ja loppupäivä menikin sitten ihan fiilistellessä. No, oikeastaan koko viikko meni siinä ihan puhtaasti tunnelmoidessa ja hehkuttaessa tapahtumaa. Ja vielä tänäkin päivänä tuo tapahtuma saa karvat nousemaan käsivarsille, positiivisella tavalla.

Kalliokiipeilyssä on keskityttävä

Yksi omia suosikkilajejani on ehdottomasti kalliokiipeily. Olen käynyt kiipeilemässä useammallakin vuorella, mutta aina se ei tarvitse olla vuori missä pääsee keskittymään ja käyttämään omaa taitoa hyödyksi. Monessa urheilukeskuksessa on jo nykyään monipuoliset kiipeilyseinät joissa pääsee hiomaan taitojaan ja kokeilemaan myös omia rajojaan. Näitä voikin suositella aloittelijoille hyviksi treenipaikoiksi ja miksei myös ihan mukavana lämmittelypaikkaa ammattilaisille.

Mutta kuten myös urheilussa on sanonta, urheilu on parasta paikan päällä, niin täytyy sanoa että myös kiipeily on parasta paikan päällä. Ja tässä tarkoitan nimenomaan sitä, että urheillaan siellä missä on aidot olosuhteet. Suomestakin löytyy paljon mukavia paikkoja kalliokiipeilyn suorittamiseen ja monelle nämäkin maastot antavat ihan tarpeeksi vahvan ja hyvän perustan näiden harjoitteiden tekemiseen. Elämys on kuitenkin se, kun pääset kiipeilemään ulkomaille ja hyödyntämään kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita olet kotimaassa tähän lajiin saanut.

Kalliokiipeilyä ympäri maapalloa

Itse olen saanut mahdollisuuden kalliokiipeillä Suomen ja Euroopan lisäksi myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Afrikkaan tulen suuntaamaan seuraavaksi ja tietenkin Nepaliin ja Himalajalle tekee joskus vielä mieli lähteä. Olen kuitenkin vielä melkoinen noviisi näissä puuhissa, mutta hyvällä opastuksella olen tietty saanut käytyä useita kursseja ja päässyt kokemaan sen adrenaliinin myös tässäkin lajissa. Laji ei ole niin vaarallinen miltä se voi näyttää ja oikein toimimalla kaikki sujuu todella hyvin.

Kaikki on kuitenkin mahdollista ja yksi kavereistani loukkaantuikin äskettäin kiipeilyonnettomuudessa todella pahasti. Kyseessä oli kuitenkin välinerikko, joten liialla varovaisuudella ei ollut tämän kanssa tekemistä. Onneksi kaveri on jo toipumaan päin ja luunmurtumista selvitään tällä kertaa muutaman kuukauden tauolla. Miehellä on kuitenkin rautaa kropassa jo todella paljon joten ihan ensimmäinen loukkaantuminen ei ollut kyseessä.

Action Sport esittelyssä kuntoboxing

Olen jo pidemmän aikaa harrastanut myös kuntonyrkkeilyä ja täytyy sanoa että tämä on yksi mukavimmista lajeista joita tiedän. Samalla kun tulee pidettyä yllä itsepuolustustaitoja, voi saada tehokkaan treenin. Kuntonyrkkeily onkin varsin tehokas ja hauska harjoitusmuoto jossa käytetään hyväksi nyrkkeilyn tekniikoita ja erilaisia harjoitteita. Olen huomannut että peruskunto kasvaa tässä todella helposti ja ylimääräiset rasvat suorastaan putoavat pois. Tämä on mainio treenimuoto pyhien jälkeen jos esimerkiksi pääsiäisenä tai jouluna on tullut vedettyä hieman liikaa mässyä tai vaikkapa alkoholia. Voin kertoa että hiki lentää!

Tässä lajissa siis kunto ja itsevarmuus saavat mainion buustin ja antoisa ja palkitseva harjoittelu on ennen kaikkea kivaa. Itselläni on osittainen istumatyö, joten kun lähden sitten salille harrastamaan kuntonyrkkeilyä niin jumiutuneet lihakset saavat todellakin kyytiä. Ja mikä parasta, paino pysyy hallinnassa, samalla erilaiset koordinaatio ja motoriset ominaisuudet ottavat valtavia harppauksia eteenpäin.

Kuntoboxing on hyödyllistä

Toki nyrkkeilyn harjoittelun tarkoituksena on myös oppia lyömään oikein, mutta ne pääpainot tässä ovat ihan muualla. Ja voin kertoa että kunnon treenin jälkeen ne muut murheet ovat todellakin pikkuseikkoja ja osa murheista häipyy mielestä kun oikein vie harjoituksen maksimaaliselle tasolle.

Tuskin mikään muu liikunta vastaa ihan sitä mitä saadaan aikaiseksi kuntonyrkkeilyllä. Nyrkkeilyharjoitteilla kun saadaan aikaan terveyttä vahvistavia vaikutuksia ja hyviä vaikutuksia myös lihaksistolle ja hapenottojärjestelmälle. No toki moni laji antaa samaa vaikutusta, mutta jotenkin tuntuu että henkilökohtaisella tasolla tämän lajin harjoittaminen on kaikkein parasta treeniä tällä saralla.

Alkulämmittely, kehon viritystä, verenkiertoa vilkastuttavaa rotaatioliikehdintää ja ensilämmittelyä kaikille lihaksille. Varjonyrkkeilyä ja energiat liikkeelle. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle tunnin tai puolentoista treeneihin. Kyllä voin taata että sykkeet nousevat ja adrenaliini ryöppyää. Kokeilkaa vaikka!

Testipenkissä: Motocross!

Itse en ehkä tätä ihan heti uskonut, mutta todellakin pidin motocrossista. Pääsin kokeilemaan lajia Hyvinkään moottoriradalla ja huh mitä meininkiä! Vaikka olenkin suhteellisen hyvässä kunnossa, niin kyllä jo puolen tunnin päästä alkoi mies puuskuttamaan todella kovaa. Seuraavana päivänä löytyi myös ihan uusia lihaksia ja ne kaikki olivat kipeitä…

Motocross on todella upea urheilulaji, jossa pääsee käyttämään kroppaa todella paljon. Se ei siis ole laji jossa vaan istutaan moottoripyörän kyydissä vaan siinä on kyse siitä että kropan avulla hallitaan pyörää ja helpotetaan pyörän menoa maastossa eri asentojen avulla. Todella harvoin pyörän päällä vain istutaan ja kyllä tässä lajissa saa tehdä todella valtavan työn jos aikoo maailman huipulle päästä. Toki sekin vaatii vuosien harjoittelun ja intensiivisen harjoittelun, mutta kyllä täytyy sanoa että arvostus Motocross- harrastajia ja huippuja kohtaan nousi kertaheitolla todella paljon.

Hurjaa touhua

Olin toki ajanut pienemmillä motocross-pyörillä aikaisemminkin, mutta hieman pienempiä pätkiä ja ihan vain leikkimielellä. Nyt oli kyseessä kaverin haaste, joka ei ollut ajanut kilpaa motocross-pyörillä, mutta oli toki ajanut enemmän kuin minä. Alle saimme kaksi identtistä 500 kuutioista moottoripyörää, isoja pelejä siis! Noh, sovimme ajaksi puolen tunnin ajon ja kumpi siinä ajassa olisi ehtinyt johtoon, olisi hän voittaja.

Kaikki alkoi osaltani todella hyvin, sillä alun spurtin ansiosta pääsin muutaman sekunnin johtoon. Adrenaliini pulppusi ja kaikki oli hyvin. Noh, sitten pieni väsymyksestä johtuva virhe vartin kohdalla ja kaveri pääsi jo ihan kantaan. Eikä tästä sitten aikaakaan kun ohitus oli selviö ja lopulta sitten hävisin koko setin kymmenellä sekunnilla. Ja olin ajosession jälkeen aikalailla puhki, myönnetään sekin. Siihen sitten saunomista ja muuta mukavaa, olihan upea päivä josta riittää kertomista vielä pitkään.

Actionia nauhalle

Olen ottanut viimeisen viiden vuoden aikana paljon kuvamateriaalia omista action urheilu toiminnoista ja parhaiten tuo on luonnistunut action –kameroiden avulla. Esimerkiksi maastopyöräilyssä käytän kahta ei kameraa, kyseessä on GoPro Heron kaksi 3+ kameraa. Toisen kiinnitän pyörän runkoon kiinni ja toisen paikka on kypärässä. Jälkikäteen onkin hyvä tarkkailla miten hienosti kaikki on mennyt, tai sitten sitä että mihin siellä reitillä tuli oikein osuttua koska muutamat todella isot lipat on tullut heitettyä kesken reitin. Osumiakin on tullut ja muutamat murtumat ovat muistona siitä että on tullut mentyä lujaa. Tässä vaiheessa tulee koputtaa kuitenkin puuta sillä mitään isompaa vammaa tai sattumusta ei ole ainakaan toistaiseksi tapahtunut eikä tarvitse tapahtuakaan.

Materiaalia riittää

Actionia on siis tullut nauhalle useita tunteja ja näistä materiaaleista olen koostanut useampia videopätkiä joita olen sitten katsellut ja näyttänyt kavereille. Monesti joku on innostunut lajista toden teolla näiden videoiden avulla ja olemmekin sitten piakkoin lähteneet kokeilemaan sitä miltä se laji oikeasti tuntuu. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin saada kaveri tutustumaan lajiin jota voi itse harrastaa melkein milloin vain ja missä vain. Kaksinhan se on melkein aina hauskempaa kun on joku jonka kanssa jakaa näitä kokemuksia mainiosta lajista.

Näitä kameroita löytyy moneen lähtöön ja olenkin sanonut että itselläni ei ole suosikkia jota voisin suositella. Nämä kamerat ovat hieman käytön mukaan haalittavissa ja itse olen tykästynyt tietenkin GoPron kameroihin ihan alusta alkaen. Näissä laatu on todella hyvä, tosin tänä päivänä monet kamerat pääsevät jo varsin lähelle ja olen näitä muita myös kokeillut. Mutta suosittelen ehdottomasti näitä käyttämään. Ne ikuistavat monta kertaa ne mainioimmat hetket jotka jäisivät ikuistamatta ilman kameraa.

Viikkovilkaisu, ei ihan normiviikko

paraglidingTässä pieni esimerkki siitä, mitä tein lomaviikon aikana. Ihan ei tämäkään onnistu työviikolla, se on selvä. Mutta tässä kuitenkin adrenaliinipitoinen pläjäys, johon osui isosti kaikkea kivaa ja täytyy sanoa, tämän viikon jälkeen hieman hengästytti.

Viikko alkoi maanantaina kun tein ensin aamusta 10 kilometrin juoksulenkin kotimaisemissa, jonka jälkeen lähdin lentokentälle. Lentäminen on aina ollut minulle hieman jännittävää, joten nytkin sain jännitellä tunnin matkalla Tukholmaan. Lento meni kuitenkin ihan hyvin ja rantauduin Ruotsin puolelle ihan mainiosti. Samaan päivään mahtui vielä melontaa kaverin kanssa Tukholman saaristossa, iso elämys sekin.

Tiistaina lähdimme sitten kokeilemaan varjoliitoa, johon osuikin varsin upeat olosuhteet. Tämä jos mikä kannattaa kokeilla jos lentäminen jännittää, itseäni ainakin pelotti lähteä koko yritykselle mukaan… no loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Illalla kävimme vielä ampumaradalla ampumassa isoilla aseilla, se on myös aikamoisen hauskaa touhua, kokeilkaa vaikka.

Seuraavaa Keski-Eurooppa

Keskiviikkona siirryttiin sitten Ruotsista Keski-Eurooppaan, tarkemmin sanottuna Sveitsin Alpeille. Keskiviikko meni kokonaan matkustamiseen ja torstaina pääsimme sitten kokeilemaan kalliokiipeilyä. Siinä muuten laji joka vaatii todella paljon keskittymistä ja ennen kaikkea tarkkuutta ja tasapainoa. Perjantaina pääsimme sitten kokeilemana koskilaskua ja olihan pojat kosket! Näytti todella hurjalta ja jos jossain niin siinä se adrenaliini todella ryöppyää samaan tapaan kuin ympärillä oleva vesikin.

Loma oli tähän mennessä sujunut kaikin puoli todella kivasti, mutta lauantaina oli sitten aika palata jo koti-Suomeen. Ylimääräisen adrenaliiniryöpsäyksen sain siitä kun lentolippuni olikin kadoksissa, onneksi pitkällisen etsinnän jälkeen tajusin että minulla oli myös mobiililippuni saatavilla. Noh, jännitystä elämään tälläkin lailla, mikäs siinä.

Sunnuntaina olikin sitten puhtaasti lepopäivä, viikko oli kuitenkin ollut melkoista lentämistä. Ihan joka viikko ei tällaista tapahdu ja pitää muistaa antaa kropankin palautua kaikesta kuormituksesta. Adrenaliinia kun riitti ihan riittämiin.

Tervetuloa!

Noniin, olet löytänyt tiesi ihan pätevään osoitteeseen, Juha Lehden energiablogiin! Toivotan sinut todella lämpimästi tervetulleeksi tähän blogiin tsekkaamaan omia tunnelmiani adrenaliinipitoisesta harrastamisesta ja yleensä urheilusta. Voin todeta että meitä on monenlaista urheilijaa ja itse saan parhaimmat kiksit siitä kun pääsen kokeilemaan erilaisia urheilulajeja, erilaisissa ympäristöissä. Voin kertoa että monenlaista juttua onkin tullut kokeiltua ja en voi muuta kuin suositella näitä kaikille.

Suosikkilajeja on varmasti jokaisella, mutta suosittelen edelleen monipuolistamaan omaa urheilutarjontaa eri lajien joukkoon. On totta että se oma laji tai omat lajit ovat ne rakkaimmat, mutta jotain uutta voi aina tuoda siihen rinnalle. Tärkeintä on se että mikään ei tunnu vastenmieliseltä ja jos omia rajoja haluaa kokeilla, on siihen tarjolla todella monia lajeja. Näihin jää positiivisella tavalla kiinni ja siinä ei tietenkään ole mitään väärää. Mitä monipuolisempaa urheilu on, sitä parempi juttu se on itse urheilijalle, vai mitä?

Urheiluaddiktiivisuus ei ole pahasta – aina

Oletko itse urheilunarkkari vai pidätkö adrenaliinista? Ihan ottelun seuraaminenkin saa adrenaliinipitoisuudet nousemaan ja omalta kohdaltani voin kertoa että pieni vedonlyönti siihen päälle saa sydämen pamppailemaan vielä enemmän. Noh, ei mistään hirmuisoista summista ole kyse, mutta juuri sen verran laitetaan rahaa likoon että tulos jännittää. Vaikka kyseessä olisi vain vaikkapa euro tai pari.

Tässä blogissa haluan siis tarjota hieman lajiesittelyitä, tarinoita siitä mitä olen tehnyt ja vinkkejä tietenkin ihan jokapäiväiseen urheiluun ja adrenaliinin hankintaan. Se tekee hyvää kropalle ja ennen kaikkea mielelle! Olisi kiva kuulla myös teidän palautetta aiheesta, onko teillä kenties ehdottaa minulle jotain lajia josta itse olette kokeneet saavanne parhaat mahdolliset kicksit, tai onko jokin laji jota olette aina halunneet kokeilla, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt vielä unholaan? Ollaan rohkeita, harrastetaan täysillä!